Jukka KärkkäinenSuomen Lions-liiton varapuheenjohtajaehdokas
Jaa

Uusi nopeusennätys: 8.5 solmua

Tässä vielä 8.2 solmua.

(Sunnuntai 16.6.2013) Perjantaina oli purteni saanut purjeet mastoonsa ja oli näin valmis tulevan kesän koitoksiin. Kun muuta päälle kaatuvaa ei ollut tälle viikonlopulle olemassa ja Leakin suunnitteli koiranäyttelyyn lähtöä, aukeni minulle mahdollisuus nauttia aaltojen keinutuksesta, tuulen tuiverruksesta ja suolaisen veden pärskeistä.

 

Irtaannuin lähes olemattoman tuulen saattelemana kotisatamasta ja suuntasin suorinta reittiä ulapalle. Heti Sipoonselällä alkoi viritä lounaistuuli, joka kuljetti mukavasti kohti horisontissa näkyvää Söderskärin majakkaa. Sen ja Pirttisaaren välistä kohti Emäsaloa ja Pellinkiä navigoidessani alkoi tuulla yhä reippaammin ja reippaammin.

 

Ollessani Emäsalon eteläkärjen kohdalla alkoi sataa ja tuuli jatkoi voimistumistaan. Minä nautin täysin siemauksin veneen loistavasta vauhdista. En raaskinut purjeitakaan pienentää, kun suorastaan syöksyin aallolta seuraavalle. Lokimittarini ylsi lopulta veneen uudeksi nopeusennätykseksi 8.5 solmua, joka tämän kokoiselle ja tyyppiselle veneelle on vähintään hyvä vauhti.

 

Ennätysajassa, neljä tuntia viisitoista minuuttia, saavuin pursiseuramme tukikohtaan. Täällä tuuli painoi sen verran voimakkaasti, että olin oikein tyytyväinen, kun laiturilla oltiin tulijaa vastassa. Keulaköysien kiinnittäjä kertoi Emäsalon sääaseman tuulitiedoiksi 16 m/s. Ilmankos vauhti oli ollut parhaasta päästä. Keskinopeus oli täsmälleen sama, kuin Lean kanssa pari vuotta sitten tekemällämme paluumatkalla Tallinnasta kotiin, 5.9 solmua.

 

Tukikohtasaaressamme oli Antinpäivän myrskyssä viime talvena kaatunut kymmeniä puita. Metsuri oli purkanut konkelot ja pätkinyt puut parin metrin mittaisiksi tukeiksi. Niissä riittää talkooporukoille hommia. Minä raahasin niitä toistakymmentä kappaletta puuplaanille. Toiset sahailivat ne klapin mittaisiksi pätkiksi ja yhdessä pilkoimme ne klapeiksi. Komea keko niistä tulikin ja puuvaja sai hyvää täydennystä.

 

Sunnuntaiaamuna todistin ihmettä. Tuuli oli kääntynyt paripäiväisen tiukan lounaisen puhalluksen jälkeen yön aikana itäiselle suunnalle. Näin ei yleensä käy kuin haaveissa. Lasse Mårtensonkin sen puki sanoiksi laulussaan:

 

” Ja miten ansainneesi edes luulet, sen että aina saat suotuisat tuulet”.

 

Tällä kertaa pääsin purjein myös kotiin ilman luovimista. Luoviminen minun purrellani aika tuskaista puuhaa, se kun ei kovin ylös tuuleen nouse. Kiitos ilmojen haltijoille, kiitos merelle ja veneelle.

 

Välkky.
Välkky.