Jukka KärkkäinenSuomen Lions-liiton varapuheenjohtajaehdokas
Jaa

Räminämusaa vuosikokouksessa

(Lauantai 20.4.2013) Tasan vuosi on siitä, kun aloitin blogin pitämisen. Tämä on ollut ensinnäkin huisin kivaa ja toivottavasti viihdyttävää lukijoille. Sen lisäksi tästä tulee jäämään päiväkirjamainen muisto itselle kuvernöörivuodesta.

 

Vuosikokouspäivä on nyt takana ja olo on kuin voittajalla. Ei siksi, että tuntisin jotain erinomaisuuden tuntemuksia, vaan siksi, että etukäteen tehty työ kaikkien siihen osallistuneiden kanssa palkittiin. Koko päivä sujui juuri niin kuin oli se suunniteltu. Edellisiin blogiteksteihin en viitsinyt kaikkia niitä valmistelutöitä kirjata, joita tehtiin, koska se olisi ollut aika tylsää luettavaa.

 

Kanssani päävastuun järjestelyistä kantoivat Arja Puikkonen, Tuomas Aunila ja Lea. Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että menemme liiallisuuksiin järjestelyiden varmistamisessa.

 

Perjantai-iltana aloin jo kävellä ympyrää olohuoneen lattialla, kun ei ollut enää mitään tehtävissä. Silloin päätinkin lähteä lenkille. Juoksin kevyen seitsemän kilometrin lenkin, joka auttoikin rauhoittumaan ja toi hyvän unen viimeiseksi yöksi.

 

Etukäteen hermoilu kuitenkin kannatti, sillä aamulla oli aivan rauhallinen olo ja tuntuikin siltä, että olisi laitettu pallo alamäkeen pyörimään ja se meni sitten omalla painollaan kohti maalia. Päivän aikana ei tarvinnut soveltaa mitään, vaan kaikki meni kuten oli ajateltukin.

 

Aamulla seitsemältä kurvasimme Messukeskuksen eteen ja tarkoituksena oli ensin pystyttää esiintymislava kokoustilaan. Kun arvioimme tilan kokoa, katon mataluutta ja lavan korkeutta, tulimme siihen tulokseen, että sitä ei voida käyttää. Esiintyjien päät olisivat hiponeet kattoa. Kun poikani Teemu tuli paikalle, lähetin hänet palauttamaan pakussa olleet lavat lankomiehelleni.

 

Sieltä Teemu sitten ajoi Laajasalon opistolle noutamaan esiintyjien kalustoa ja Antti Hyväristä. Sillä aikaa me pidimme piirihallituksen kokousta ja presidentit, sihteerit ja rahastonhoitajat olivat saamassa oppia. Koulutuksessa oli noussut voimakas pyyntö järjestää piirin klubien pressoille yhteinen kokoontuminen kehittämis- ja keskustelumielessä. Tämä varmaankin laitetaan korvan taakse tulevaa kautta ajatellen.

 

Lounastauolla pystytettiin esiintyjien soittopelit ja tehtiin muut avajaisjuhlan valmistelutyöt. Kun itse menin syömää, oli ruoka juuri loppunut. Lounaan syöjiä oli ollut huomattavasti arvioitua enemmän. Ennustaminen on mahdottoman vaikea laji. Onneksi ruokaa saatiin lisää. Omalta osaltani syöminen rajoittui pieneen määrään salaattia, koska ei ollut aikaa jäädä odottamaan ruokaa.

 

Avajaisjuhla oli juuri sellainen, kuin olin toivonut. Nuorekas,  vauhdikas ja viihdyttävä sekä tunteikas.

 

Kynttiläseremonia ei aivan onnistunut toiveitten mukaisesti, koska kynttilät eivät varmastikaan näkyneet salin takaosiin. Riittävän korkeita kynttilänjalkoja emme onnistuneet löytämään.

 

Itse pidin nuoresta Zarasta ja opiston nuorista laulajista ja minusta tuntui, että eivät he vastenmielisiä olleet muillekaan. Koetin tuoda rauhanjulisteet riittävän arvokkaasti ja näyttävästi esille, toivottavasti onnistuin. Ida Forsell piti mahtavan innostavan ja mieltä lämmittävän puheen.

 

Vuosikokous alkoi puoli tuntia ohjelmassa ilmoitettua myöhemmin, mutta näin olin nähnyt jo valmisteluvaiheessa tapahtuvan. Kutsut olivat kuitenkin jo menneet. En ollut lainkaan huolissani, koska tiesin pystyväni viemään kokouksen joutuisasti läpi. Näin tapahtuikin, olimme valmiita ennen neljää.

 

Kokouksessamme oli tällä kertaa hieman tavallista enemmän jännitystä, koska siihen sisältyi ehdokkaan valinta kansainväliseen hallitukseen. Huomioarvoa lisäsi se, että muita ehdokkaita ei Suomesta asettunut ehdolle. Tämän vuoksi käytännössä piirikokouksemme valitsi jäsenen tulevaan kansainväliseen hallitukseen. Tämä ei ole aivan jokapäiväinen asia.

 

Vaalin voitti Liiton entinen puheenjohtaja Jouko Ruissalo Mellunmäen klubista. Piirikuvernööriksi valittiin Heikki Saarinen, ensimmäiseksi varapiirikuvernööriksi Sini Eloholma ja toiseksi varapiirikuvernööriksi Veikko Teerioja. Onnea vielä kaikille valituksi tulleille.

 

Palkittavien määrän olin halunnut pitää kohtuullisena, jotta kokousväki ei täysin uupuisi näistä seremonioista ja tästä myös pidin kiinni. Samoin pyrin tekemään järjestelyt joutuisasti ja sekin onnistui. Kaikki palkittavat olivat saaneet ennakkotiedon, että läsnäoloa toivottiin. Harmi, että kaikki eivät olleet päässeet kuitenkaan paikalle. Sykähdyttävimmäksi itse koin Valto Rossille anomani Medal of Merit –palkinnon luovuttamisen. Se meni oikeaan osoitteeseen. Ilahduin myös hänen sanoistaan luovutuksen jälkeen, niitä ei oltu suunniteltu etukäteen.

 

Vuosikokouksen jälkeen jäi kaksi tuntia aikaa virkistäytymiseen ennen iltajuhlan alkua. Lea tosin kiirehti kampaajalle ja meikkiin, minä jäin höpöttelemään Tuomaksen, Arjan ja Komeettojen kahden leijonan kanssa.

 

Kun smokki oli puettu päälle, menimme vastaanottamaan iltajuhlaan saapuvia. Meitä oli paikalla 85 juhlijaa. Avaussanojeni jälkeen kuulimme Mikkolan koulun upeasti soivaa kuoroa. Jälleen ihmettelin ja ihailin taitoa, jonka näin nuoret ovat ehtineet itselleen saavuttaa. Sen jälkeen minulla oli ilo ojentaa kansainvälisen presidentin myöntämät Certificate of Appreciation – huomionosoitukset Varpu Ylhäiselle, Thorleif Johanssonille ja Tuomas Aunilalle. He, jos ketkä, olivat ne ansainneet. Heidän kansaan lähtisin vaikka kuuhun.

 

Ruokailun jälkeen saimme nauttia Pakilan voimistelijoiden rytmisen kilpavoimisteluryhmän esityksestä. Taas oli koolla joukko käsittämättömän taitavia nuoria tyttöjä. Sitten Heikki piti puheen naisille. Tämä on minun mielestäni hieno, odotettu perinne piirissämme. Heikko hoiteli hienosti homman kotiin. Vielä oli vuorossa Lean pitämä kiitospuhe, joka pisti hieman nieleskelemään.

 

Tässä vaiheessa iltaa tuli yllätyksen vuoro. Olimme bändini poikien kanssa sopineet, että esitämme iltajuhlassa muutaman biisin. Rämisevää rytmimusiikkia luonnollisesti. Olimme onnistuneet pitämään tämän hyvin pienen joukon tietona. Suurimmalle osalle se varmasti tuli yllätyksenä. Thorleif näki, kun kannoin luihun näköisenä bassoani seinän taakse piiloon ja arvasi, mitä tuleman pitää. Viisi kappaletta esitimme ja paikallaolijat tuntuivat pitävän yllätyksestämme. Suuri kiitos.

 

Loppuillan meitä tanssitti Prime Time Band ja ihmiset tanssivat valopilkkuun saakka. Ihana ilta! Mahtava päivä!

 

Kyllä kannatti stressata etukäteen, koska koko päivä sujui sitten täysin partituurin mukaisesti.

 

Ja mitä näihin blogeihin tulee, ne jatkuvat kauden loppuun saakka. Todennäköisesti tahti hieman harvenee ja mukaan tulee pohdiskelua toiminnastamme. Edelleen eteenpäin katsoen, ei menneitä murehtien.

 

Antti Hyvärinen ja oppilaat.
Antti Hyvärinen ja oppilaat.
Finlandia ja Mahtinuija.
Finlandia ja Mahtinuija.
Hyvin menee.
Hyvin menee.
Jouko ja Pirkko Ruissalo.
Jouko ja Pirkko Ruissalo.
Äänestys käynnissä.
Äänestys käynnissä.
Komeetat ja Vuoden klubi.
Komeetat ja Vuoden klubi.
Mikael Johansson - mies ja netti.
Mikael Johansson - mies ja netti.
Valto Rossi.
Valto Rossi.
Mikkolan koulun kuoro.
Mikkolan koulun kuoro.
Pakilan voimistelijat.
Pakilan voimistelijat.
Valtikka vaihtuu.
Valtikka vaihtuu.
Kuvernööri bassossa.
Kuvernööri bassossa.