Jukka KärkkäinenSuomen Lions-liiton varapuheenjohtajaehdokas
Jaa

Pilkillä pakkasessa

A-P vei voiton yhdellä ahvenellaan.

(Lauantai 19.1.2013) Talven kylmin aamu valkeni kuulakkaana savujen noustessa pystysuorana korkeuksiin. Hakiessani RääpäleHesarin laatikolta kuuntelin kantojen alla kirskuvaa pakkaslunta ammatillisin miettein. Ääni on aivan sama, kun lähtee amalgaamin tiivistyksestä paikkauksen yhteydessä hampaasta. On muuten käynyt harvinaiseksi se ”viikon luontoääni”, siksi vähän amalgaamia enää käytetään.


Olimme sopineet viiden klubilaiseni kanssa, ladyineen luonnollisesti, menevämme Arton ja Pirjon mökille Loviisan suuntaan. Tarkoitus oli pitää klubin sisäiset pilkkikisat. Itsekin kävin perjantaina täydentämässä välineistöä ajan tasalle, tasoitusta ei sovi antaa. Voittaja julistetaan juhlallisin menoin ja sitten syödään saalis. Lopuksi saunotaan Aito-kiukaan muhevissa löylyissä. Siinä oiva suunnitelma tälle pirteän kuivakkaalle talvipäivälle.


Auto lähti tosi kankeasti käyntiin ja oli kuin kivireki ajaa. Pakkaslukemat olivat aamulla 29 astetta. Hupaisaa, mutta mukana olivat Arto, Arto, Esko, Esko, Jukka, Jukka ja A-P rikkoi tämän värisuoran. Ladyt olivat sitten sekalaisempaa porukkaa, nimiensä puolesta.


Pilkkejä oli mukana riittävästi ja eri vuosikymmenilta niin, että museaalinenkin osuus täyttyi. Pulkkia vedellen lähdimme aamukahvien jälkeen meren jäälle. Sääntönä oli, että veljet kairaavat myös ladyille reiät, pujottavat syötit koukkuihin ja poistavat kalat koukuista.


Ei kuitenkaan menty merta edemmäksi kalaan, nimittäin pidimme näköyhteyden mökkiin koko ajan. Kairat rouskivat jään tahkojuustoksi ja sitten alkoi varsinainen kisa. Pakkasta oli reippaat 25 astetta, henki huurusi ja siimoihin jäätyi somat puikot. Iltapäivään asti kaikki olimme nenät pakkasesta heloittaen jäällä, kunnes saimme selville ylivoimaisen voittajan.


A-P, joukon pariton veli, vei voiton yhdellä ahvenellaan. Kun kirjevaaka jäi kotiin, emme saaneet punnitustulosta aikakirjoihin. Täytyy tyytyä valokuvan tuomaan visuaaliseen todistusaineistoon. Saalis luvattiin tyttäremme kissalle tuliaiseksi. Ruokana saimme ”tyytyä” savuloheen asianmukaisine tykötarpeineen, kukaan ei valittanut.


Illan pimetessä alkoi naisten saunavuoro. Veljet jäivät viimeistelemään lähes jo täydellistä maailmaa, kunnes koitti vuoro tutustua kiukaan henkeen. Nahat rusottaen ja kupeet puhtoisina saavuimme mökkiin, jossa ladyt jo odottelivatkin. Osa jäi yöksi ja osa lähti ajelemaan kotiin kuten me.


Omasta mielestäni klubikokousten ja leijonatöiden ulkopuolinen kanssakäyminen on erittäin suositeltavaa. Yhteishenki paranee ja klubiveljistä ja  -ladyistä tulee ystäviä. Kannatan.