Jukka KärkkäinenSuomen Lions-liiton varapuheenjohtajaehdokas
Jaa

Naavaa ei kasvanut pintaani

Nuoret pilkkijät.

(Sunnuntai 17.3.2013) Yritin tänään estää sammalta ja naavaa kasvamasta pintaani pysymällä liikkeessä noin kohtuullisesti.

 

Kymmeneksi aamulla kurvasimme Loviisan Sahaniemeen, koska siellä järjestettiin N-piirin mestaruuskilpailut. Lajina tällä kertaa oli kalannarraus jään alta. Pilkkikisat siis.

 

Parhaimmillaan pilkkijöitä on ollut reilusti kuusikymmentä. Tänään lähti jäälle kaksivuotiaatkin mukaan laskettuina kaksikymmentä. Keli ei ainakaan pelottanut pois, sillä parempaa ei ole. Muutama aste pakkasta, suorastaan kuumottava auringonpaiste pilvettömältä taivaalta. Aivan mahtava keli.

 

Järjestävän klubin LC Lovisa-Loviisan Paavo Tiainen oli tänään lyömätön yli kolmen kilon saaliillaan. Myös klubien välinen kisa ratkesi järjestäjien eduksi. Nyt taisi olla kotikenttäetu ratkaiseva tekijä.

 

Kun pilkkijät olivat kadonneet häikäisevän valkoiselle lakeudelle, me otimme suunnan Porvooseen. LC Porvoo / Blanka järjesti tänään Vekarafestis-tapahtuman. Heti Kulttuuritalo Grandin ala-aulassa oli näyttävä leijonaesittely painotuotteineen ja valtavine ”Me palvelemme”-lakanoineen, ja olihan siinä elävä leijonakin.

 

Aulassa soi torvimusiikki, trumpetissa oli tuttu mies, Koskisen Patrick. Hieman myöhemmin he soittivat suuren salin puolella puolen tunnin setin. Hieman aiemmin siellä esiintyi musiikkikoulun jousiorkesteri, jota lapset pääsivät ohjaamaan kapellimestareina. Hieno keksintö.

 

Lapsille oli järjestetty teatteri, satutuokio, kasvomaalausta muun muassa. Arpajaiset olivat tietysti ja kahvio makeine ja suolaisine paloineen. Lea tyrkkäsi minut pään, niskan ja hartioiden hierontaan intialaiseen tapaan. Melkein nukahdin, oli se sen verran rentouttavaa.

 

Pois lähtiessämme eräs loordi LC Porvoo mlk:sta kysyi, olemmeko menossa Askolaan lounaalle. No tämä tapahtuma oli mennyt meiltä aivan ohi, joten soitimme Lindströmin Maurille, tällä kertaa Kanarian saarille ja kysyimme tarkempia tietoja paikasta ja ajasta.

 

Hyvin ehdimme Prestbackan kartanoon syömään, joka oli vielä melkein täynnä ihmisiä. Sanoivat lounasvieraita olleen noin kaksi sataa, huikeaa. Tämä sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä kaupassa emme olleet käyneetkään. Saimme maittavaa ruokaa ja tuttujakin oli paikalla useita. Saimme emännältä vielä esittelyn kartanon vaiheista 1840-luvulta tähän päivään.

 

Kotiin päästyämme, oli minun aika syöksyä tietokoneelle suunnittelemaan piirin vuosikokouksen asialistaa ja kutsua. Niiden on määrä lähteä parin päivän sisällä liikkeelle, jotta sääntöjen vaatimukset täyttyvät. Onneksi Puikkosen Arja oli jo tehnyt hyvät luonnokset, joista oli helppo lähteä muokkaamaan. Soitinkin vielä Arjalle ja sovimme yksityiskohdista. Ihanaa, kun on osaavia ja auttavia ihmisiä ympärillä.

 

Sitten minun oli jo aika laittaa farkut jalkaan, ottaa basso kainaloon ja lähteä treenikämpälle bändiharkkoihin. Yhtyeemme on puhdas terapiabändi. Omaksi iloksemme ja mielen virkistykseksi käymme aika ajoin soittamassa rämisevää rytmimusiikkia, jota rockiksi kutsutaan.

 

Hieno päivä, akut ovat täynnä. Nyt on jo aika lähteä höyhensaarille Nukku-Mattia tapaamaan.

 

Pilkkikisan käskynjako.
Pilkkikisan käskynjako.
Nössö-pelle ja orkesteri.
Nössö-pelle ja orkesteri.
Puhallinorkesteri.
Puhallinorkesteri.
Tunnelmanluojat lounaalla.
Tunnelmanluojat lounaalla.
Prestbackan kartano.
Prestbackan kartano.
Tupa täynnä väkeä.
Tupa täynnä väkeä.