Jukka KärkkäinenSuomen Lions-liiton varapuheenjohtajaehdokas
Jaa

Klubimme teki kevätretken Imatralle

Porukka valmiina kierrokselle.

(Lauantai 18.5.2013) Kevät on ehtinyt jo niin pitkälle, että on oman klubin kevätretken aika. Tänä vuonna presidenttimme on valinnut kohteeksemme idän suunnan ja siellä Imatran. Perinteinen bussikyyti lähti aamutuimaan Ravintola Nyyrikin edestä. Joukkomme oli kuudentoista hengen suuruinen puliseva porukka.

 

Porvoosta nappasimme kyytiin vielä Viinikaisen Eskon, jonka jälkeen jatkoimme Kouvolan kautta määränpäähän. Tehomyyjä Suomilammen Pirjo myi koko arpavihkon yhdellä kierroksella paria arpaa vaille tyhjäksi. Yksittäiskappaleet ostettiin minuutissa pois. Bussiin tuodut palkinnot siis laitettiin uusjakoon tämän pienen seremonian ja varainsiirron jälkeen.

 

Imatralla menimme suoraan voimalaitoksen pihalle, jossa meitä oli jo oppaamme Heikki Puuska vastassa. Kaikille vierailijoille on varattu suojakypärät ja suojalasit. Suojalasien merkitys jäi hieman pohdituttamaan, kun en tullut kysyneeksi syytä niiden käyttöön. Tämä tällä hetkellä Suomen toiseksi suurin vesivoimalaiton on kyllä vaikuttava paikka suurine generaattoreineen. Jotenkin on aistittavissa sen valtaisan vesimassan voima, joka jalkojen alla vyöryy kohti alakanavaa ja sieltä kohti Venäjää. Ehkä se johtuu generaattorien ja juoksupyörien jurinasta, joka korvien lisäksi johtuu kehoon myös jalkojen kautta. Huima veden juoksu ja imupyörre veden syöksyessä yläkanavasta laitoksen uumeniin on vaarallisen näköinen ilmiö. Ei ollenkaan tee mieli mennä uimaan.

 

Mieliin jäävä kokemus on nykyinenkin Imatran koski, vaan on sillä ollut vähintään yhtä paljon vetovoimaa jo vapaana juostessaan. Ellei jopa enemmän. Koski oli aikanaan ensimmäisiä kohteita, johon matkattiin vain turistina. Hupi tosin oli mahdollista vain venäläiselle yläluokalle, mutta jostain kaikki saa aina alkunsa. Nykyäänkin sama paikka on melkoinen turismin vetonaula, vaikka kosken kumu on hiljentynyt. Kerrotaan, että vuonna 1922, kun koski padottiin ja se hiljeni, hiljenivät myös seutukunnan linnut laulamasta. Nyt siellä laulavat niin linnut kuin venäläiset turistitkin.

 

Seuraavaksi siirryimme tutustumaan Valtionhotellin historialliseen rakennukseen. Imatran kaupungin opas esitteli meille tiloja ja talon historiaa. Niin täällä, kuin muissakin arvonsa tuntevissa paikoissa vaikuttaa onnettoman rakkauden uhrina henkensä luovuttaneen haamu. Kaikki tähän mennessä kuulleeni tarinat ikiaikaisuuteen tuomituista vaeltajista ovat koskeneet naispuolisia parisuhteen uhreja. Onko kellään kertoa tarinaa ajattomuudessa vaeltavasta sydämensä särkeneestä herrahenkilöstä?

 

Kosken partaalle on pystytetty patsas niille todellisemmille sielunsa satuttaneille ja lopullisen ratkaisun valinneille onnettomille, jotka kosken kuohut ovat nielleet ja tuskasta vapauttaneet. Taiteilija on tähänkin symbolikseen valinnut sen kauniimman sukupuolen edustajan ja nimennyt teoksensa Imatran immeksi. Toisaalta se on varmaankin koskettavampi ja muutoinkin kauniimpi katsella näin, kuin jos malliksi olisi valittu raavas uros.

 

Pidimme kauden viimeisen kokouksen ja ruokailimme Valtionhotellin keisarikabinetissa. Kokouksessa aateloitiin kaksi klubimme jäsentä ansioista klubin eteen tehdystä työstä Lions-ritarin arvolla. Miekan iskut kokeneet herrat olivat presidenttimme Hannu Vesamäki ja piirisihteerinäkin toiminut Tuomas Aunila. Kyseisten ritarien rouvat huomioitiin myös lady-ansiomerkein.

 

Päivä oli oikein onnistunut perinteisen kaavan mukaan toteutettu virallisen kauden päätös. Liiton vuosikokoukseen klubistamme on tänäkin vuonna merkittävä joukko osallistumassa, joten siltä osin kausi vielä jatkuu. Vierumäellä tavataan!

 

 

Generaattorit jauhamassa sähköä.
Generaattorit jauhamassa sähköä.
Hurja pyörre.
Hurja pyörre.
Imatran Valtionhotelli.
Imatran Valtionhotelli.
Tiina suojavarustuksessa.
Tiina suojavarustuksessa.
Ritarit ja ladyt.
Ritarit ja ladyt.