Jukka KärkkäinenSuomen Lions-liiton varapuheenjohtajaehdokas
Jaa

Juhannusta, purjehdusta ja taidetta

(Torstai 27.6.2013) Kesä on nyt hehkeimmillään. Juhannusaaton vietimme kaupunkilaistunnelmissa vasten valtavirtaa. Verestelimme muutaman vuosikymmenen takaisia muistoja ja menimme Seurasaareen aistimaan Helsinki-juhannuksen tunnelmaa. Siellä tuli hieman sekava olo, koska sinne oli koetettu loihtia suomalaiskansallinen kesäyön juhlatunnelma, mutta suuri osa, ellei jopa enemmistö, osallistujista oli muualta suomeen tulleita. Oletettavasti turisteja osa ja täällä asuvia toinen mokoma. Myös aviopareja, joista toinen oli ulkomaalaistaustainen, oli runsaasti paikalla. Kansantansseja esitettiin ja kokot sytytettiin, joten kaipa paikalla olleet saivat suomalaisesta perinteestä jonkinlaisen aavistuksen.

 

Juhannuspäivän vietimme Lean veljen mökillä sulkapalloa pelaten lasten kanssa, syöden maittavaa ruokaa ja illalla saunottiin. Nyt pääsimme perinteisten juhannusarvojen ääreen. Olimme molemmat liikkeellä omilla autoillamme, joten aivan kaikkia perinteitä emme kunnioittaneet.

 

Sunnuntaina oli vuorossa veneily. Mukanamme olivat nuorin tyttäremme poikaystävänsä kanssa. Suuntasimme päiväretkemme Suomenlinnaan, josta hyvällä tuurilla saimme laituripaikan. Ihastelimme kulttuurimaisemaa etsimällä seitsemän kätköä ja syömällä kesän surkeimmat pitsat.

 

Kun lähdimme takaisin Vuosaareen, oli mereltä noussut sankka sumu. Santahaminan kohdalla se sakeni täysin läpitunkemattoman paksuksi verhoksi. Veneen ympärillä näkyvä piiri ei kymmentä metriä suurempi ollut ja yksi kohtaamistilanne toisen purjeveneen kanssa olisi voinut olla kohtalokas, mikäli molemmat eivät olisi olleet tarkkana tähystyksen kanssa.

 

Ilman GPS-laitetta olisi kotimatka ollut lievästi sanoen vaativa. Nyt siihen luottaen lopulta sumuverhon takaa putkahti nenän edessä näkyviin tuttu kotisataman aallonmurtajan aukko. On se tekniikka ihmeellinen asia.

 

Kesäloman ensimmäinen viikko on menossa ja kotosalla olen tehnyt pieniä rästissä olleita kotitöitä. Lisäksi olemme vierailleet parissa taidenäyttelyssä. Eilen tutustuimme Ateneumin ”Linnan aarteet” –näyttelyyn samalla, kun kävimme lunastamassa viisumit Venäjälle. Näyttely oli ainakin minun mielestäni käymisen arvoinen. Minua viehättivät niistä eniten kansallismaisemiamme kuvaavat suurikokoiset maalaukset. Tutustuimme myös perusnäyttelyyn kolmannessa kerroksessa, johon onkin nyt koottu museon todellisia helmiä näytille. Pekka Halosen teoksia olisin toivonut enemmän mukaan.

 

Tänään toteutimme keväisen toiveeni ja vierailimme Järvenpään taidemuseossa tutustumassa nimimerkkiin V.S.B. Hän on tietysti Venny Soldan-Brofeldt. Samalla tutustuimme myös Aholaan, hänen kotitaloonsa, joten miehensä Juhani Ahokin tuli entistä tutummaksi. Pidin maalauksista, etenkin merellisistä maisemista. Mestarit osaavat maalata valon niin loisteliaaksi, että valokuva jää yleensä kauaksi jälkeen.

 

Leijonavuosi alkaa toden totta olla lopussa. Tätä kautta on vielä kolme päivää jäljellä. Jännitettävää riittää loppuun saakka, pysyykö piiri jäsenkehityksessä plussan puolella. Nuorisoleirin järjestelyt toki vielä kuuluvat omalta osaltani kuluvaan kauteen, vaikka se pidetäänkin heinä-elokuun vaihteessa.

 

Muutoin katseet ovat kääntyneet jo tulevaan kauteen ja sen haasteisiin. Derbyn tulosten ja vinkkien vienti klubeihin tapahtuu ensi kaudella. Piirihallituksen toimiin osallistuminen tietysti myös. Lisäksi arpatyöryhmän vetäminen Liitossa on minun harteillani ainakin vielä tässä vaiheessa. Arvat lähetetään klubeille jo elokuussa, joten paljon on vielä työtä ennen sitä. Tulevalla kaudella myös Liiton hallituksen jäsenyys tuo uutta ulottuvuutta ja haasteita leijonaharrastukseen. Mielenkiintoiset tehtävät siis odottavat lyhyen kesän jälkeen.

 

Niin, ne Venäjän viisumit, ne liittyvät tulevaan Convention -matkaan Hampuriin. Tarkoituksenamme on matkata omalla autolla Viron, Latvian, Liettuan, Kaliningradin alueen ja Puolan kautta Saksaan. Useamman pysähdyksen taktiikalla luonnollisesti. Näistä maista vain Virosta ja Saksasta meillä on entuudestaan löydettyjä kätköjä. Kaliningradissa kiinnostaa erityisesti uskomaton luonnonmuodostelma, Kuurin kynnäs. Se on noin sata kilometriä pitkä ja kapeimmillaan vain 400 metriä leveä. Se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

 

Conventionista odotan hienoa leijonaelämystä yhdessä suomalaisten ja ulkomaalaisten ystäviemme kanssa. Siellä on varmasti hyvä fiilis. Nautitaan tunnelmasta ja yhdessäolosta, pidetään Suomen lippu korkealla ja hankitaan uusia ystäviä.

 

Kotiin palaamme Tanskan ja Ruotsin kautta. Yritämme saada siitäkin lomaisan matkan tutustuen naapurimaihimme kätköilyn merkeissä. Tanskassa tosin vierailemme siskoni luona, kuten olemme jo monesti tehneetkin.

Seurasaaren juhannus.
Seurasaaren juhannus.
Hääparin sytyttämä kokko.
Hääparin sytyttämä kokko.
Minun suosikkini.
Minun suosikkini.
Kätköhän se siellä.<br>
Kätköhän se siellä.